OSA 3, reflektointi

Sainko vastauksia kysymyksiini?

Jos toisen asteen / ammatillisen koulutuksen vastuu ihmisoikeuskoulutuksesta on yhtä suuri kuin peruskouluilla, miten se saadaan näkymään päivittäisopetuksessa ja tämän päivän ryhmättömässä, yksilöllisten opintopolkujen mallissa?

Suoraa vastausta kysymykseeni ei tietenkään löydy aineistoista ja sitä voisi pohtia pidempäänkin useamman koulutuksen ammattilaisen kanssa. Mutta vastaukseni nyt omaan kysymykseeni olisi: Laadukkaan koulutuksen on oltava kaikkien saavutettavissa, taloudelliseen asemasta tai henkilön taustasta riippumatta. Kun yhteiskunnan eriarvoisuus lisääntyy, on koulujen kiinnitettävä erityistä huomiota tasa-arvoon ja ihmisoikeuksien huomioimiseen valintaprosesseissaan, sekä opetuksen järjestelyissä. Varsinainen opetus ihmisoikeusasioiden ympärille tulisi mielestäni integroida ammattikoulujen yhteisten tutkinnon osien opetukseen, ainakin vähintään jonkin pakollisen yto-kurssin yhteyteen. Lisäksi on tietysti jokaisen ammatillisen opettajan vastuulla toimia oikeudellisuuden ja tasa-arvollisuuden esimerkkinä. On tärkeää että koulut pystyisivät järjestemään tähän liittyen lisäkoulutusta. Keskustelin aiheesta kollegani kanssa tällä viikolla ja puheissamme nousi esiin myös soveltuvuustestit. Käsittääkseni niitä pidetään vain peruskasvatuksen pariin hakeutuville, mutta ei toisen asteen koulutuksen opettajahakijoille. Mielestäni tästäkin asiasta voisi keskustella päättäjien symposiumeissa.

Ammatillinen opettaja, eritoten vastuuopettaja, on vastuussa opiskelijoidensa kyvystä vastata tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Onko opettajilla tarpeeksi substanssiosaamista tarjota tätä? Riittääkö oppilaitosten resurssit ylläpitää opettajien työelämätaitoja ja megatrendien seuraamista?

Tämän kysymyspatterin ensimmäiseen osaan vastaisin nyt siten, että ammatillisten opettajien taidoista on pidettävä tiukasti kiinni, ja se tarkoittaa tietysti lisäkoulutusta. Etenkin tekniikan alan opettajien tulisi päästä tutustumaan alansa uudistuksiin jo ennen niiden yleistymistä työkentällä. Esimerkiksi vuosittaiset viikon mittaiset koulutusjaksot voisivat auttaa opettajia pysymään kärryillä alansa tulevista osaamistarpeista. Opettajien ammattiliitto ja tekniikan alan liitot voisivat toimia yhdessä opetushallituksen kanssa ja laatia ammatillisen kehityksen tulevaisuussuunnitelman opettajille. Kuulostaa ehkä lennokkaalta, mutta lennokasta on myös tekniikan alan kehitysharppaukset ja muutostarpeet, kun siirrymme manuaalisesta työstä yhä voimakkaammin robotiikan, tekoälyn ja automaation maailmaan. Ammatillinen koulutus ei saa jäädä jälkeen korkeakoulujen tahdista tällä rintamalla. Viimeisen kysymyksen vastaus lienee hallituksemme tahtotilan ja koulutuspoliitikan armoilla. Toisen asteen koulutuksen tärkeys ja kehitystarpeet tulee näkyä myös rahoituksessa ja sitä kautta suoraan opetustyön resursoinnissa. Se vaatii päättäjiltä pitkänäköisyyttä ja oikeaa asennetta kestävän tulevaisuuden vaatimien ratkaisujen tekemiseen.

Toisen asteen ammatilliset oppilaitokset ja ammatilliset korkeakoulut voisivat tehdä yhteistyötä opettajien tulevaisuuspätevyyden varmistamiseksi. - Omnialla on tässä mielessä pullat ihan hyvin uunissa, kun toimimme osana MOSAIC-hanketta ja työskentelemme yhdessä LAB:in ja Aalto-Yliopiston kanssa. Puualan tiloihin ensi vuonna rakenteille tuleva CNC-Lab ajaa osaltaan myös opettajien ammattitaidon kehittämistä ja mahdollistaa myös koulutuksen tarjoamista ulkopuolisille tahoille. Tämän projektin mahdollisti MOSAIC-hankkeen rahoitus, ei niinkään koulutushallituksen tai valtion intressit. Muut ammatilliset oppilaitokset eivät ole siis vielä yhtä onnekkaassa asemassa. Toivottavasti pystymme parin vuoden kuluttua toimimaan tuloksellisen esimerkimme kanssa voimakkaana suunnannäyttäjänä ammatillisen koulutuksen potentiaalista ja kyvystä vastata tulevaisuuden muutosilmiöihin.

Osaamistavoitteet, oivallukseni

Ammattitaitovaatimukset KEHO:sta:

8. Ammatillinen opettaja tietää ammatillista koulutusta ja

työelämää koskevat säädökset ja noudattaa niitä työssään.

9. Ammatillinen opettaja rakentaa yhteiskunnallisena

vaikuttajana edellytyksiä tulevaisuuden ammatilliselle

koulutukselle.

Opintojakson tutkimisen ja kehittämisen kohteet

• ammatillisen koulutuksen kehitys yksilön ja yhteiskunnan näkökulmasta

• ammatillinen koulutus, sivistys ja kansalaiseksi kasvaminen

• koulutuksen yhteiskunnalliset tehtävät ja koulutus työelämän muutoksissa.

Tämä oli mielenkiintoinen ja myöskin mieluisa oppimistehtävä, molempien valitsemieni teemojen aineistot olivat hyvin kuratoituja ja riittävän kattavia. Olen mielestäni saavuttanut opintojakson osaamistavoitteet riittävällä tasolla. Ammatillista koulutusta ja alani työelämää koskee valtava määrä säädöksiä, mutta mielestäni niistä tärkeimmät on minulla nyt hallussa. Tasa-arvoon, yhdenmukaisuuteen, osaamisen arviointiin, työelämälähtöisyyteen ja työturvallisuuteen liittyvät säädökset tulee päällimmäisenä mieleen.

Uskon että seuraamalla herkällä silmällä ja korvalla alani muutoksia ja tulevaisuuden tarpeita, pystyn myös reagoimaan niihin järjestäessäni ja suunnittelessani uusia opetussisältöjä. - Tähän auttaa tietysti läheinen työskentely alamme lähiverkostojen kanssa. Käsityöalalle megatrendien tuomat muutokset saapuvat paljon hitaammin kuin esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle, mutta saapuvat silti ja siksi on tärkeää seurata työelämän tarpeita niin pienten kuin suurtenkin yritysten näkökulmasta. Osallistumalla ammatillisen koulutuksen relevantteihin hankkeisiin, alan messuihin ja esimerkiksi Taitajakilpailuihin, pystyn ylläpitämään yhteyttä verkostoihin ja luomaan myös uusia ammatillisia kontakteja. Jos opettajana toimii ainoastaan oman organisaationsa "kuplassa", on mahdotonta pystyä vastamaan tuleviin osaamistarpeisiin. Opetuksen suunnittelusta tulee silloin vain reagoimista, eikä varautumista, kuten ehkä pitäisi.

Suurin oivallukseni tähän oppimistehtävään liittyen oli oikeastaan jo aikaisemman ajatuksen vahvistuminen: Luonto ja sen kantokyky on kaikkien muutoskorttien ytimessä ja siihen yhdistyy teknologiset innovaatiot, ihmisten hyvinvointi, tasa-arvoinen työelämä, sekä kestävä talous. Näitä ajatuksia tulisi istuttaa nuorten opiskelijoiden päähän heti ammatillisen koulutuksen alusta asti. (Painotan nuoria opiskelijoita, koska vanhemmille ihmisille on vaikeampaa opettaa asennekasvatukseen liityviä asioita) Omassa ammatissani puuseppänä työskennellään lähtökohtaisesti kestävän materiaalin kanssa. Puu on luonnostaan uusiutuvaa, kierrätettävää ja sitä voidaan hyödyntää lukuisilla tavoilla uusissa innovaatioissa. Siitä huolimatta alaan liittyy paljon haaskuuta, raskaita logistiikasta juontuvia hiilijalanjälkiä ja kuluttajien haitallisia ostotottumuksia. Kalusteen valmistajan tulisi pystyä toimimaan myös vastuullisen kuluttamisen ohjaajana. Kotimaiset, läpinäkyvästi ja vastuullisesti tuotetut, kestävät, korjattavat ja tyylikkäät kalusteet pystyvät omalta osaltaan muuttamaan ihmisten kulutustottumuksia. Esineiden ei tarvitse olla halpoja, jos ne tarvitsee ostaa vain kerran elämänsä aikana. - Tätä ajattelua olen työparini kanssa yrittänyt puskea kaikkiin uusiin opintokokonaisuuksiin, mitä olemme nyt reformin ja puuteollisuuden perustutkinnon viimeisen opetussuunnitelmapäivityksen jälkeen tehneet.

Taitajakisat, toukokuu 2023, allekirjoittanut vasemmalla. Kädessä Skillsin lajillemme myöntämä palkinto työturvallisuudesta. Viime vuonna Winnovan järjestämässä finaalissa Porissa, pokattiin lajillemme palkinto kestävästä kehityksestä. Ala on siis hyvissä käsissä! 😉